Sain Musta Pispalassa upean mahdollisuuden haastatella skenessä pitkään vaikuttaneen henkilön kanssa. Keskustelu oli avartava ja sain siitä hyvin paljon - jatkossa osaan huomioida asioita laajemmin sekä opin olemaan sensitiivisempi.
Mitkä on turvallisen tilan periaatteet?
Alkuun haastateltava toteaa, että käytetään turvallisemman tilan käsitettä viittaamaan siihen, että mitään sellaista totaalisen turvallista tilaa ei ole mahdollista olla.
“On mahdotonta luvata sitä, että joku tila olisi täysin turvallinen vaan pyritään siihen, että olisi enemmän turvallinen tila. Turvallisemman tilan periaatteet ovat tilanne sidonnaisia – eri paikoissa ja eri tilanteessa on erilaisia erityispiirteitä tai tarpeita – ja periaatteet ovat tehokkaampia ja toimivat parhaiten, jos ajatus sovitetaan käsillä olevaan asiaan."
"Turvallisemman tilan periaatteet ovat prosessi ja väline - eikä niinkään absoluuttinen tila, joka voidaan saavuttaa. Se on työtä, joka ei tule valmiiksi. On mahdotonta, että saavutetaan jokin lakipiste ja sitten ei tarvitse enää tehdä asialle mitään, vaan se on jatkuvaa tarkkailua, sopeutumista, reagointia ja mukauttamista. Prosessin yhtenä osana on myös se, että niitä asioita lähdetään pohtimaan yksin ja yhdessä. Pyritään saamaan jokin yhteinen näkemys siitä, että meille turvallisempi tila tarkoittaa tällaista listaa periaatteita ja siitä oikeastaan vasta alkaa työ - miten asia tullaan viemään käytäntöön, miten tämä toteutuu käytännössä ja miten periaatteita ylläpidetään."
"Turvallisempi tila ei ole itsetarkoitus vaan väline, jolla pyritään edistämään sitä, että kaikilla olisi yhdenvertaiset mahdollisuudet osallistua siihen, mitä ollaan tekemässä - on se sitten yhteisö tai kulttuuri. Välineitä olisi mahdollista olla monenlaisiakin, turvallisemman tilan periaatteet ovat vain yksi. Muita välineitä voisivat olla esimerkiksi erilaiset toimintaohjelmat, yhdenvertaisuussuunnitelmat tai vaikka yksittäiset toimintatavat, tapakulttuuri. Turvallisemman tilan periaatteet ovat vain osa kokonaisuutta.” Mistä turvallisemman tilan politiikka on lähtöisin?
Haastateltavan mukaan turvallisemmat tilat olisivat lähtöisin alakulttuureista; punk- ja queerkulttuureista sekä maantieteellisesti Keski- ja Länsi-Euroopasta. Turvallisemman tilan käsitteellä puhuminen on haastateltavan käsityksen mukaan lähtenyt jo 60-70 –luvun opiskelijaliikkeistä. “Ilmiönä se, että halutaan määritellä oma tila, ja se miten siellä tilassa toimitaan, jotta se olisi kaikille toimiva; tämä ei ole uusi asia, vaan sitä on tehty monilla eri tavoilla pitkään."
"Suomessa turvallisemman tilan periaatteet ovat verrataen uusia. 2000-luvun puolella turvallisemman tilan käsite on tuotu Suomeen. Ja tämän voi nähdä tulleen juurikin Euroopan alakulttuureista. Nyt muutaman viime vuoden aikana asia on noussut näkyvämmälle tasolle. Nykyään vaikka hesarissa voi olla maininta, että on käytössä tällainen kuin turvallisempi tila.” Rasismia ja sortoa vastaan on tehty jo pitkään töitä ja sen pitäisi olla jo jonkinlainen olemassa oleva asia. Mistä koet johtuvan, että muutosta ei ole tapahtunut? “Voidaan nähdä, että paljon muutosta on tapahtunut, vaikka se riippuu siitä, mistä kohdasta sitä tarkastellaan - Tuntuuko siltä, että kaikki tapahtuu liian hitaasti ja jumittaa vai tuntuuko se jostain toisesta näkökulmasta siltä, että viimeisessä kymmenessä vuodessa on tapahtunut ihan valtava muutos. Tässä ajassa on ollut niin monta isoa tapahtumaa, jotka on tuonut asioita julkiseen ja laajempaan keskusteluun, kuten MeToo -ilmiön aikaansaama keskustelu. Vaikka tuntuisi, että muutos tapahtuu marginaalissa ja liepeillä, missä itse elää, tässä ajassa kuitenkin on nähtävissä se, että elämme jonkinlaista kulttuurista murrosta. Toivoa on siitä, että tästä tulee jäämään jotakin pysyviä vaikutuksia, jotka vaikuttavat myös sinne marginaalien ulkopuolelle.“
Turvallisemman tilan periaatteet ovat “helpompi” keino ottaa vastaan kyseisiä arvoja verrattuna termeihin sorto ja rasismi.
“Asiat on helpompaa ottaa vastaan pieni pala kerrallaan, mutta kuitenkaan muutosta ei ole mahdollista pilkkoa pieniin osiin, sillä kyseessä on kokonaisuus. Asiat kuitenkin liittyy niin monella tasolla toisiinsa."
"Monet isommat tapahtumat ja sosiaalinen media tarjoaa mahdollisuuden sille, että ääntään saa kuuluviin matalammalla kynnyksellä, kuten vähemmistöihin kuuluvat ihmiset ja vähemmistöryhmät. Julkinen keskustelu on jossain määrin moniäänisempää mitä se oli aiemmin. Tällä tavoin voidaan taata näkyvyys, ja sisäistäminenkin on helpompaa, kun näistä kertovat ihmiset, joita asia koskettaa. Keskusteluahan ei ole mahdollista käydä ellei siihen sisällytetä niitä ihmisiä, joita asia koskee.” Mikä olisi oikea tapa lähestyä ihmisiä, joille turvallisemman tilan periaatteet eivät vielä ole tuttuja?
“Käytännöntasolla kyse on perus käytöstavoista. Kanssaihmisten kunnioittamisesta ja kohteliaisuudesta. Ei välttämättä tarvitse edes ymmärtää sitä sisältöä vihkiytyneesti ollaksesi niin, että kunnioitat muita ihmisiä. Riippuu siis paljon siitä, millä tasolla sitä ajattelee. Perus ihmisyys on hyvä lähtökohta. Toki turvallisemman tilan julistuksissa tai periaatteissa on pointti, että ihmiset ajattelisi asiaa vähän syvemmin ja laajemmin."
"Yksi mikä on hyvin olennaista on se, että saavutettavuus on taattu. Saavutettavuuden ja turvallisemman tilan ymmärtämisessä on tärkeää ymmärtää lähtökohta, mistä se tulee. Olennaista on se, että näkisi itseään pidemmälle. Että näkisi asioita, mitkä ei kosketa vain itseä, koska kukaan meistä ei voi ymmärtää kaikkea - mitkä asiat voi olla esteenä osallistumiselle, mitkä asiat vaikuttaa sosiaaliseen asemaan, toimintakykyyn sekä mahdollisuuksiin osallistua ja toimia jossain tietyllä kentällä. Saavutettavuus on tärkeä pointti, jotta ohjeistukset olisivat mahdollisimman selkeitä ja ymmärrettäviä, ja sitten kuitenkin sellaisia, että ne selittäisivät sitä syytä. Hyvä pyrkimys olisi se, että jätettäisiin käyttämättä kieltosanoja.” Onko mitään mahdollisuutta saada turvallisemmasta tilasta normi?
Haastateltava uskoo, että joku määrä muutosta on mahdollista saavuttaa.
“Kuitenkin kulttuurillinen muutos on todella hidasta yksilön näkökulmasta katsottuna, mutta ehkä ihmiskunnan historian näkökulmasta tahdin ymmärrys ei ole sama. Pienistä radikaaleimmista kipinöistä jää ja leviää jotain. Tämän myötä on toivoa, että turvallisemmasta tilasta tulisi tavallisempaa ja normaalimpaa puhua. Pienet paikat ja kuplat on arvokkaita sellaisenaan. Niissä muutos on saatu tapahtumaan siinä omassa jutussa, vaikka koko maailmaa ei ole saatu muutettua. Yhteisössä asia on tärkeä niille ihmisille, jotka siinä elää. Yhdenvertaisuudestahan tässä on kyse.”
