Haastattelussa M!ka Vesterinen 'Elämä on Punk' tapahtuman järjestäjä.
Mikä on tapahtuman tarkoitus?
“Kauheen vaikee kysymys. Alunperin, kun mä rupesin järkkäämään Elämä on Punkkia, tää oli kuopiolainen tapahtuma. Rupesin järkkäämään sitä Kuopiossa sen takia, että sais semmosia bändejä sinne, mitä ite halusin nähdä livenä. Sitten kun mä tähän ramopunk-skeneen oon soluttautunu monella eri tavalla, niin tuli tää Vastavirtaklubin tapahtuma mukaan. Tämä on sellainen paikka, mihin porukka pääsee helposti ympäri Suomea tulemaan. Sen takia tää paikka on valikoitunu. Ekan kerran, kun Ramopunk.com 5 v. synttäreitä pidettiin täällä 2007, niin kaikki järjestelyt toimi niin kauheen hyvin, niin en oo vaihtanu paikkaa. Tää tapahtuma on aina kerran vuoteen yleensä ollu Tampereella.”
Niin Vastavirtaklubi on tällainen punkin kehto jolloin tavalla.
“Joo!”
Mitä on Ramopunk?
“No se on tavalla tai toisella Ramones orjentoitunutta punkrokkia. Esikuva on The Ramones, mutta on siinä kaikenlaista muutakin seassa. Ehkä Pojat ja Ne Luumäet, Häiriköt on kaikista suoraviivaisinta ramopunkkia soittanu.”
Elämä on Punkkia on järjestetty jo 14 vuotta..?
“Millohan se...2008 tais eka alottaa tällä nimellä. 2005-2006 oon pyörittäny noita ‘Onni on Ramones –tapahtumia Väisäsen Samin kanssa.
Siitä pari vuotta ja siirryin tähän ‘Elämä on punk –tapahtumaan."
Tää on loppuunmyyty tapahtuma aina..?
“No on se nyt ollu vuosikausia jo silleen Tampereella. Ja se myydään ennakkoon loppuun aina.”
Voidaanko puhua jonkinlaisesta perheestä?
“Kyllä voidaan joo. Melkein kaikki täällä oltu tuttuja ihmisiä ympäri Suomea. Tää Tampereen Elämä on Punk on sellainen pienen skenen kokoontumistapahtuma.”
Onko ramopunkissa jokin aate taustalla?
“En osaa tuohon sanoa. Ehkä ei oo. Ei se eroa aatepuolella muusta punkista ollenkaan.”
Mitä sun mielestä on punk-kulttuuri?
“Ainakin itselle se on sellaista ‘Tee se itse’ -meininkiä. Tavallaan ei mietitä, kuka osaa mitäkin, vaan kun haluaa tehä, niin tekee. Ite oon nettisivuja pyörittäny, lehtee julkassu ja keikkoja järkkäilly. En osaa soittaa mitään ni teen kaikkee muuta.”
Niin taustajoukoissa niin sanotusti.
“Kyllä.”
Noi omakustanne lehdet on aika yleisiä punk-kulttuurissa. Osaatko sanoa mikä niissä on se “sydän”?
“Se on se, että yleensä punk-lehtien kirjoittajat, on suoraan sieltä skenen sisältä. siinä syntyy sellasia skenen sisäisiä vitsejä ja juttuja. Oikeiden lehtien oikeat toimittajat ei välttämättä pääse ollenkaan sille tasolle jutuissaan.”
Mä oon itse ollut tosi vaikuttunut tästä, että mut on otettu vastaan, vaikka mä en kuulu skeneen, niin tosi lempeesti ja avoimesti. Kyllä mä huomaan sen, että mä en kuitenkaan kuulu joukkoon, silti mut on otettu avosylin vastaan.
“Niin eihän tää kyllä silleen sisäänpäin lämpiävä skene kyllä ookkaan. Tähän on kaikki kyllä tervetulleita.”
Joo ja se on ollut yllättävää, koska toki on ennakkoasenteita ja oon miettiny, että mitenköhän tästä nyt selviytyy, mutta tää on mennyt niin kuin päinvastoin, mitkä on ollut omat ajatukset. Esimerkiks sellainen, että mä ajattelin ihmisten olevan vihaisia, mutta kävi toisin.
“Minusta tuntuu, että kaikki hurjimman näköiset punkkarit on lempeimpiä ihmisiä mitä mä tiijän. Ulkonäkö pettää.”
Mikä Ramosopan ajatus on?
“No se synty silleen vahingossa. Joskus ensimmäisten Tampereen Elämä on Punkkien aikaan, kun porukka mietti, mitä tehään lauantaina päivällä, 'lähetäänkö syömään jonnekin porukalla?'. Ja sitte joku kerta löyty
sinne syömäreissulle soittamaan Joey Luumäki, joka soitti siellä extempore kitaraa. Sen jälkeen mietittiin, että tämmönen Ramosoppa vois olla joka kerta. Se on siis syntyny ihan vahingossa. Ja nyt se on ihan vakiintunut päivätapahtuma."
